Syksyn luontokohtaaminen
Teemoina: puut ja antautuminen
”Noita sie kovin varaja pihlajaisia pihalla!
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa,
pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät.
Joilla neittä neuvotahan, orpoa opetetahan,
nuoren miehen mieltä myöten, sulhosen sydäntä myöten.”
Kalevala, kolmaskolmatta runo.
Ei ole vastaan väittäminen, etteikö pihlaja olisi pyhä puu suomalaisessa kansanperinteessä. Kotipihaa kaunistava pihlaja on suojellut pahoilta hengiltä niin ihmistä kuin hänen elinpiiriäänkin. Pihlajasta tehtiin suojelevia ristejä, ja halkaistun pihlajan läpi on suojelustarkoituksessa vedetty milloin mitäkin: ihminen, kalaverkot tai ihminen kalaverkkoineen päivineen. Halkaistun pihlajan läpi on puikkelehtinut myös naima-ikiäisiä neitoja, karjaa, sairaita ihmisiä ja metsästysonnea hamuavia miehiä aseineen. Taikoihin sai välillä lisäpontta punaista lankaa käyttämällä: puuta tuli sitoa oikeaoppisesti kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla.
Oletko muuten koskaan huomannut, että pihlajanmarjan tyvessä on viisisakarainen tähti? Tämä viisikantainen kuvio on symboloinut voimaa ja suojelusta monissa eri maailmankulttuureissa jo vuosituhansien ajan.
Pihlaja ei suinkaan ole ainut suomalainen pyhä puu. Muista lehtipuista pyhään kärkeen nousevat mm. elinvoimaa säkenöivä koivu, vahvuutta uhkuva tammi ja haviseva haapa. Havupuista niin kuusi, mänty kuin katajakin olivat pyhiä puita. Katajan savun voimakas tuoksu karkotti pahoja henkiä, männyssä roikkui karhunpeijaisten jäljiltä karhunkallo, ja kuusi toimi kanavana vainajien luo. Vielä tänäkin päivänä viemme haudoille kuusenoksia ja koristamme vehreän havupuun uudelleensyntymän symboliksi pimeimmän ajan keskelle. Oletko koskaan ajatellut, että kylmin ja kovin kuukautemme on saanut nimensä kovalta tammelta? Entä tiesitkö, että helmikuu on saanut nimensä havupuiden oksilla helmeilevistä jäätyneistä vesipisaroista – helmistä? Puut elävät monina piiloutuneina merkityksinä ympärillämme vielä tänäkin päivänä.
Muinainen suomalainen kunnioitti metsää ja puita. Ne olivat monella tapaa pyhiä: osaltaan sielukkaita olentoja ja osaltaan suoranainen elinehto. Metsä ja puut merkitsivät monikerroksista yhteyttä – yhteyttä elämään, kuolemaan ja sen yli. Metsäkansan suonissa ei tainnut virrata ennen muinoin vain veri. Pyhään punaiseen oli kenties sekoittunut myös ripaus makeaa koivunmahlaa, havupuiden hoivaavaa pihkaa ja lehtipuun taianomaista lehtivihreää.
Puista sen näkee: syksy on alkanut. Maisemamme ja äänimaailmamme ovat muutoksessa. Lehtipuut ovat pian paljaita ja äänettömiä. Oletko jo pistänyt merkille lähiluontosi puiden syysasut? Kuka on sonnustautunut oranssiin, entä kuka punaiseen? Käy tutustumassa oman lähiluontosi puihin, ja muista samalla tarkistaa, löytyykö sieltä pihlajanmarjan pohjasta todella se tähti!
Luonto luoksesi -luontokohtaamisen lähiluonnoksi muodostui Tampereen keskustan Kulttuuritalo Laikussa 4.10. pidettävän Sugrifest-tapahtuman ympäristö. Tapaamme Kulttuuritalo Laikun pääoven portailla klo 13.30. Mukaan mahtuu ensimmäiset 13 henkilöä. Ryhmä viettää noin tunnin verran aikaa yhdessä – sanataiteen ja puiden parissa. Varaudu säänmukaisin jalkinein ja vaatetuksin. Luonto luoksesi -kohtaaminen on avoin kaikille Tampereen Kalevalaisten jäsenille ja toiminnastamme kiinnostuneille.
Kalevalaisten jäsen Henriikka Kivinen (luonto-ohjaaja) on JuuretON -menetelmäänsä perustuen luonut tämän julkaisun inspiroimaan ihmisiä luonnonrytmeistä ja kansanperinteestä. Alta löydät vielä julkaisun viimeiset sanat, joihin pysähtyen voimme tuntea alkavan syksyn voiman.
Henriikka Kivinen, luonto-ohjaaja
luontoluoksesi@gmail.com
instagram: luontoluoksesi
Inspiraatiota luonnonrytmeistä:
Päivien päälle laskeutuu häilyvä pimeys. Luontomme on irrottanut lämpimät säteensä kasvusta ja runsaudesta. Nyt on aika antautua syksyn syliin ja luovuttaa lehtivihreä syvälle runkoon ja juuriin. Kyllä valo ja lämpö vielä palaavat. Ne palaavat aina. Luota, irrota otteesi, ja antaudu. Anna ikiaikaisen, suomalaisen luonnonviisauden johdattaa sinut rauhaisalle matkalle vuoden talvipuolen läpi.
Muinainen Pohjolan väki jakoi vuoden kahtia talvi- ja suvipuoleen. Talvipuoli alkoi 14.10. talvipäivänä ja suvipuoli 14.4 suvipäivänä. Merkintöjä näistä päivistä on löytynyt vielä 1840-luvulla painetuista virsikirjoista. Talvipäivää symboloi lehdetön puu ja suvipäivää vehreä puu. Vuoden talvipuolen alkaminen tarkoitti käytännössä mm. siirtymää kyläjuhlista kodinpiiriin sekä pelloilta pihapiiriin ja pirtteihin. Keväällä toimittiin päinvastoin.
Olisiko nyt luonnollinen aika astua sisälle – henkisesti ja fyysisesti? Hamuaako sisäinen syklisyytemme kodin piiriin? Olisiko meidän aika kurkistaa omaan pirttiin ja kehomieleen, ja uppoutua puhdetöihin näiden parissa? Miltä minun mielessäni ja kehossani tuntuu? Onko minun omassa luonnossani kaikki mallillaan? Kaipaako jokin huomiota ja hoivaa? Entä kodinpiiri ja siinä elävät ihmiset ja heidän luontonsa: miten he voivat?
JuuretON-voimasanat 22.9.-1.11. Antautumisen kausi
Niin kuin luonto ympärilläni,
annan minäkin kietoa itseni elämän välitilaan.
Olen veen ja taivaan rajapinta-
valon ja varjon liitto.
Luottaen uuden kasvun vielä koittavan,
lasken lehtivihreäni syvälle runkooni.
Kaunistan maailman ruskanvärein,
ja antaudun virran vietäväksi.
©JuuretON-voimasanat: Henriikka Kivinen
JuuretON -voimasanakortit ovat myynnissä Sugrifesteillä. Korttipakan hinta 10 € ohjautuu maksuhetkellä suoraan ja lyhentymättömänä Luonnonperintösäätiön hallinnoimaan Louhen metsäkeräykseen.
Korttien avulla on keräykseen kerätty 670 € (päivitetty 7.10.2025).
Koko keräyksen tilanne: Louhen metsä – Luonnonperintösäätiö https://luonnonperintosaatio.fi/kampanjat/louhen-metsa/
Lähteet:
Piippo S. 2019. Kasvien maaginen maailma. Tammi.
SKVR -tietokanta: SKVR
Vilkuna K. 1997. Vuotuinen ajantieto. Otava.