Kevätkesän luontokohtaaminen
Teemoina: Kasvit ja kasvu
Kuva: Lönnrot, Agricola ja Piippo tutkimusmatkalla Haiharan kartanolla.
Koko luonto nyt virkoopi.
Meri, maa ja taivas ihastuupi.
Iloitkoon siis vanha ja nuori.
Linnut laulavat ja maa on tuore.
Kylve ja älä yrttejä säästä.
Älä kädestä ja käsivarresta verta päästä.
-Mikael Agricola, Rucouskiria v.1544-
Tämä vanha Mikael Agricolan runo kuvaa alkanutta vuoden suvipuolta kauniisti, mutta myös kysymyksiä herättävästi. Luonto virkoaa, linnut laulavat ja maa puskee esiin tuoretta uutta kasvua. Tästä kaikesta me saamme nyt nauttia, vanhat ja nuoret, sisäisesti ja ulkoisesti. Se mihin Agricola viittasi runonsa lopussa, liittyy silloisen maailmanajan lääketieteen humoraalioppiin eli ruumiinnesteteoriaan, mikä pohjautui eri ruumiinnesteiden tasapainoon. Rukouskirjan kalenteriosan jokaista kuukautta kuvaavaan kauniiseen runoon Agricola upotti myös suoranaisia terveydenhoito-ohjeita. Tässä toukokuun runon lopussa hän viesti suoneniskännän epäsuotuisasta ajankohdasta. Tästä pääsemmekin, saunassa kuppaamisen aasinsiltaa pitkin, muinaiseen suomalaiseen lääkintään ja rohdoksien ja kasvien maailmaan. Agricola oli aiheessa valveutunut, kuten oli myös kasvitieteilijä, lääkäri, kirjailija Lönnrot.
Ennen lääketieteen suuria harppauksia muinainen suomalainen tukeutui sairastuessaan jumalien, tietäjien, loitsujen, magian ja kasvimaailman apuun. Pitkään tieto siirtyi eteenpäin suullisena perimätietona, kunnes rinnalle kulkemaan löysivät tiensä kirjoitus- ja lukutaito. Herrat Agricola ja Lönnrot tekivät merkittävän työn kasvien tuomisesta kansan tietoisuuteen kirjallisuuden välityksellä; Agricola Rukouskirjansa kautta ja Lönnrot ensimmäisen suomalaisen kasvion, Flora Fennican kautta. Se minne näiden herrojen tietämys ei ylettynyt, tieto löytyi kenties 1400-luvun Naantalin luostarin munkeilta tai jostain suomalaisesta erämaapirtistä tuhansien vuosien takaa.
Tuleeko sinulle mieleen jokin suullisena- tai kirjallisena perimätietona tietoosi kantautunut kasvikunnan apu? Hätänä voi olla kurniva vatsa, kuiva kurkku, vuotava nenä, mauton ruoka tai vaikka kutiava haava. Onko ratamonlehtilaastari sinulle tuttu? Oletko koskaan napsinut kuusenkerkkiä? Tiesitkö, että voikukan voi syödä – juuresta kukkaan ja lehtineen päivineen?
Villiyrttejä ja villivihanneksia löytyy miltei jokaisen suomalaisen aivan tavalliselta kotipihalta. Monet tarpeettomina pitämämme rikkaruohot, nokkosesta voikukkaan, pitävät sisällään valtavan määrän ravinteita, makua ja jopa lääkinnällisiä ominaisuuksia- luonnon villiä voimaa!
Muinainen suomalainen tunsi tämän villin voiman ja osasi sitä myös ajoittain hyödyntää. Metsästävä, keräilevä ja kalastava metsäkansa osasi taatusti maustaa ruokansa voimakkaalla pietaryrtillä ja siankärsämöllä, laastaroida haavansa ratamonlehdellä ja pyöräyttää nokkosesta jotain mukiinmenevää iltanuotiolla.
Vaikka nykysuomalainen saa nojata moderniin lääketieteeseen sairastaessaan ja kaupan notkuviin hyllyihin jo ennen kuin nälkä iskee, niin luontomme olisi valmis jakamaan meille kasvikunnan aarteitaan muillakin tavoilla, kuin verrattomalla kauneudellaan ja tuoksullaan lumoten. Makuaistia en kuitenkaan ottaisi mukaan luonnonantimista nauttimiseen, ellen todella tuntisi kasvia ja sen käyttötarkoituksia. Jos aihepiiri kiinnostaa, niin ”Oppia ikä caicki”, kirjoitti Henricus Florinus, Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlascut v.1702. Osallistu oman seutusi villivihannesretkelle tai perehdy oman tutun luontoympäristösi antiin alan tuoreen kirjallisuuden kera ja kasvien vuodenkiertoa seuraten.
Touko- ja kesäkuu on ainutlaatuista aikaa kasvimaailmamme kasvun ja kukoistuksen ihmettelyyn. Oletko jo laittanut merkille, mitä sinun kotipihasi nurmi tai lähimetsäsi sammal työntää kätköistään? Mikä kaikki kohottautuu kohti aurinkoa? Kohottaudutko sinäkin?
Tampereen seudun retkikohteeksi kasvukaudelle valikoitui monipuolisen kasvillisuuden ja historian verhoama Haiharan kartanon alue. Haiharan kartano sijaitsee Tampereen Kaukajärvellä, hyvien julkisten liikenneyhteyksien päässä. Alueelta löytyy mm. ilmaisia taidenäyttelyitä, kahvila ja myymälä. Tutustu lisää osoitteessa: https://www.tampere.fi/kulttuuri-ja-museot/haiharan-taidekeskus. Voit tutustua alueeseen omatoimisesti tai voit liittyä seuraamme.
Tampereen Kalevalaiset kutsuvat yhteisen, kasvien siivittämän, luontokohtaamisen äärelle kaikki yhdistyksemme jäsenet ja toiminnastamme kiinnostuneet. Tapaamme tiistaina 27.5. klo 17.30, osoitteessa Haiharankatu 30, 33710Tampere.
Pukeudu säänmukaisiin varusteisiin, ja ota halutessasi mukaan juotavaa tms. Voit myös nauttia alueen kahvilan tarjoiluista aukioloaikojen puitteissa. Tervetuloa mukaan! Uppoudutaan yhdessä kasvien villiin maailmaan.
Kalevalaisten jäsen Henriikka Kivinen (luonto-ohjaaja) on JuuretON-menetelmäänsä perustuen luonut tämän julkaisun inspiroimaan ihmisiä luonnon rytmeistä ja kansanperinteestä. Alta löydät vielä julkaisun viimeiset sanat, joihin pysähtyen voimme tuntea alkavan kevätkesän voiman.
Henriikka Kivinen, luonto-ohjaaja
luontoluoksesi@gmail.com
instagram: luontoluoksesi
Inspiraatiota luonnonrytmeistä:
Kansanperinteessä sulamakuunakin tunnettu toukokuu alkaa puskea luontoa kohti täyttä potentiaaliaan. Lumi ja jää on vihdoin hellittänyt sisäisen ja ulkoisen luontomme otteestaan ja paljastanut altaan uuden kasvun alun. Kesäkuun alku saattelee meidät pikkukesän siivittämänä kesäpäivänseisausta ja juhannusta kohden, kohottaen luontomme energian täyteen liekkiin!
Tästä luonnon suomasta kasvukaudesta voimme ammentaa inspiraatiota myös omaan sisäiseen maailmaamme. Voimme kuvitella kasvavamme yhdessä kasvikunnan kanssa kohti korkeuksia.
JuuretON-voimasanat
1.5.-21.6. Kasvun kausi
Niin kuin luonto ympärilläni,
kohottaudun minäkin kohti täyttä potentiaaliani.
Liityn elämäntulen iloiseen tanssiin,
ja kiepun mukana- rintani riemua täynnä.
Kasvan itseni kokoiseksi,
rajattomaksi,
kauniiksi.
Uuden ihmettä täynnä.
©JuuretON-voimasanat: Henriikka Kivinen